PAPACITO #02

Päädyimme varaamaan ajan varhaisraskauden ultraäänitutkimukseen. Syitä oli toki parempia ja useampiakin, mutta minä liputin tämän puolesta sillä ajatuksella, että nyt vihdoin minullekin konkretisoituu koko raskaus.

Onko Vili Junior Vilinpoika todella siellä?

Minullehan tämä raskaus ei ennen tätä ollut vielä oikein totta. Minun rintani eivät olleet arat eikä minulla ollut pahoinvointiakaan – ollaanko tässä nyt todella raskaana?

Nyt kamera päälle ja ovelle koputtelemaan, että asuuko siellä ketään vai ei.

Henkisesti olin valmistautunut siihen, että vaimo on jonkinlaisella pedillä maha paljaana ja elokuvista tuttua voidetta levitetään sen sauvan sekä mahan päälle, jonka jälkeen ruvetaan etsimään sikiötä.

Koska omasta gynekologikäynnistä oli kuitenkin hetki vierähtänyt, tutkimukseen valmistautuminen oli suhteellisen haastavaa, enkä osannut odottaa tulevaa. Vaimoni oli puoli alasti levällään kuin koe-eläinkeskuksessa ja gynekologi tyynesti nosti alustaa vain ylemmäs kohti "työskentelykorkeutta", kuten hän itse asian ilmaisi.

Järkytyksestä kalpeana päädyin vain tuijottamaan näyttöä odottaen, että minkälainen filmi sieltä alkaisi pyöriä.

Siellä sinä riehuit ja nähtiin, kuinka sydämesi sykkii.

Oivoi. Tässä konkretisoitui aivan kaikki, vaikket vieläkään kummoinen möykky ollutkaan. Pelkkä muistelu tilanteesta saa kylmät väreet aikaiseksi, enkä nyt tarkoita enää koe-eläinkokemusta.

Loppuarvosanaksi tuli, että kaikki on hyvin: Mestari on oikeassa paikassa ja homma rokkaa kuulemma suunnitellusti. Tapaamme jälleen kolmen viikon päästä, kun on niin sanottu oikea/normaali ultraäänitutkimus.

No nyt alat näyttää jo hieman ihmiseltä. Foolihappo on tehnyt selvästikin tehtävänsä. Aikaisempiin viikkoihin nähden olet muuttunut paljon. Jatkuukohan tämä muutos yhtä radikaalina myös tulevina viikkoina? Voisi jopa uskoa, että tuo Raskaus+ -sovelluksen animaatiokuva sikiöstä muistuttaa kyllä ultraäänessä nähtyä möykkyä. 

Isin möykky!

PAPACITO