PAPACITO #01

Raskaus ja lapsi ovat olleet itselläni haaveena jo useamman vuoden ajan. Valitettavasti vaimo ei ole ollut ihan vielä samaa mieltä, sillä ensin piti matkustella ja tehdä kaikkea sitä, mitä ei niin helposti vauvan kanssa pysty tekemään.

Rakastamme yli kaiken matkustelua ja olemmekin vuosittain käyneet vähintään yhdellä reissulla. Olemme lennelleet yhdessä Euroopan lähimaista aina Kuuban kautta Etelä-Afrikkaan saakka – joko nyt olisimme reissanneet riittävästi?

Vuosittainen vitsi konkretisoitui loppuvuodesta 2024, kun vaimoni tuttuun tapaan kysyi, mitä haluaisin joululahjaksi. Toivomus vitsiin käärittynä ja sarkasmilla solmittuna lääkärintodistuksesta kierukan poistosta tuntui TAAS ihan kohtuulliselta pyynnöltä.

Leveä hymyni mahtui juuri ja juuri asuntoomme sisään, kun kyseinen lääkärintodistus laskeutuikin kämmenilleni – ja ei kun hommiin!

Pitkä haave ja itselleni jo uskottelemani VARMA tieto siitä, että superspermani sikiää jo valmiiksi laukaisusta kolmannelle kuulle, nappasi kuin nappasikin lähes tulkoon heti. Ei ehkä suoraan kolmannelle kuulle, mutta oma itsetuntoni kesti tämän kolauksen. Varmasti jokainen mies ajattelee omaavansa jonkinlaisia yliluonnollisia voimia – tai tässä tapauksessa siittiöitä.

Lähikaupasta oli ostettu valmiiksi jo useampi raskaustesti. Mikähän juttu tämäkin on, että varmuuden vuoksi on aina ostettava ylimääräisiä?

Pitkien minuuttien jälkeen hikisin ja tärisevin käsin pideltiin testiä, jossa oli kaksi viivaa. Toinen oli hieman haaleampi, joten totta kai oli haettava apteekista se OIKEA raskaustesti.

Suomalainen mieshän ei lähikaupan halpistesteihin luota, vaikka niitä olisi useampi ja tuloksesta olisi kuinka 99-prosenttisen varma. Tarvitsimme premium-testin.

Toki niitäkin oli sitten ostettava jostain syystä ainakin kaksi. Varmuuden vuoksi.

Ammuinko sittenkin jo kolmannelle kuukaudelle?!

Ihan vain kehitysideana ehdottaisin testien valmistajille, että miehiä varten voisi selkeyden vuoksi ihan helvetin isolla ilmaista lukeman vieressä, että onko kyse päivistä, viikoista vai kuukausista. Innosta sokeana tämä ei nimittäin ollut ihan selkeä tilanne – ainakaan itselleni. Ajatuksenjuoksu kuitenkin pysähtyi hetkeksi tai sitten ajatuksia oli niin paljon, ettei tiennyt, mistä langasta ottaisi kiinni.

ME OLLAAN RASKAANA!

Huom! ME olemme raskaana. Siltä se ainakin tuntui siinä hetkessä. Tulevat aamupahoinvoinnin oireet vyöryivät jo siinä hetkessä lävitseni. 

Malttamattomana kaverina olin jo valmis kertomaan tietysti kaikille asiasta. Instagram-storyn tekstikin oli jo valmiina:

PAPACITO SIKIÄÄ!

Asiasta ei kuulemma kuitenkaan hiiskuta kenellekään vielä pitkään aikaan – eipä tietenkään.

Tässä hetkessä oli menossa vasta raskauden ensimmäiset päivät? – viikot?  – kuukaudet?

Miten helvetissä minä pidän tämän tiedon muka kuukausien ajan sisälläni, kun väpättävän kielen päässä on kaikki rokkikukon lailla valmiina päästämään äänen ulos ja kailottamaan kaikille. Maltti ei oo mun valtti. En haluaisi muusta puhuakaan. Sen vuoksi purankin ajatuksiani nyt tänne.

Ja siitä syntyi 

PAPACITO